Olen saanut kirjoitettua tänä viikonloppuna jonkun verran. Kuutisen sivua suunnilleen. En ole ihan varma laadusta, mutta vaikka joutuisin deletoimaan nuo kuusi sivua, ne ovat kuitenkin vieneet Volvoa eteenpäin. Perjantaina kävin kahvilakirjoittamassa raakatekstiä ja olin ihan pöllyissä kirjoittamisesta ja teestä. Tee oli jumalaisen hyvää oolongia ja raakateksti - siinä oli parasta se, että taas kerran Volvo todisti olevansa jotenkin erikoinen. Aina kun pyydän, minulle annetaan. Se tekee Volvosta minulle erikoisen. Perjantain raakatekstisetti oli hyvä siinäkin mielessä, että sain hahmoteltua suunnitelman sille, mitä kirjoittaisin tänä viikonloppuna. Onnistui ainakin osittain. Deadline tulee tosi nopeasti, mutta silti minulla on vielä hölmön luottavainen olo sen kanssa. Ja saa ollakin. Saan luottaa. Hyvin usein Volvo on antanut minulle takaisin kaiken sen luottamisen, mitä olen siihen ladannut.
Luen Gail Carrigerin uusinta, Prudencea. Tänään ostin myyjäisistä muutaman kirjan lisää, taas. Cormac McCarthyn Matka toiseen maailmaan (löytö!) ja Anita Brooknerin Päivät Pariisissa. Ja yksi Agatha Christie, joka on sen näköinen, että olen oikeasti ihan varma, että koira on jyrsinyt tuota kirjaa.
Näillä mennään eteenpäin. Pari Volvon yksityiskohtaa vaatii miettimistä, joten on ihan hyvä lopettaa kirjoittaminen tähän ja antaa aivoille tilaa tehdä töitä jossain taustalla.
ps. Varmuuskopioasioideni pitäisi olla nyt erinomaisesti kunnossa. On ulkoista kovalevyä ja automaattista synkronointia, on erillinen tikku jolla varmuustilanne ja on varmuuskopioita meilissä. Tällaisesta tulee elämänhallinnallinen olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti