Olin tänään vähän skeptinen itseni suhteen, koska olen kiukutellut koko päivän, mutta sain sitten kuitenkin kirjoitettua. Pari kolme sivua lisää kässäriin. Toivon vieläkin, että pysyn aikataulussa. Riippuu vähän siitä, saanko yhden vaikean kohtauksen kirjoitettua vai en. Luulen, että siihen menee aikaa. En pidä riitelystä ja siinä kohtauksessa sitä on mahdotonta välttää. No, jos yhtään tunnen itseäni niin jätän sen vaikeimman viimeiseksi ja sitten lopulta sen kanssa on kivaa ja mietin, että miksi lykkäsin sitä. Toivon, että näin käy, ja että lykkääminen kypsyttää kohtauksen minun päässäni, eikä se ole sitten niin vaikea saada sieltä ulos.
Väsyttää, luulen. Kiukuttelu etenkin. Itsekseen kiukuttelu vielä enemmän. Päällepäin olen ollut ihan hyväntuulinen tänään aina kun on ollut tarve, mutta yksikseni olen murjottanut ja kiukutellut. Joskus näitäkin päiviä. Onneksi sain kirjoitettua. Onneksi onneksi. Sitäpaitsi on vaikea murjottaa ihan täysipainoisesti, jos on kuitenkin onnistunut kirjoittamaan kässäriä eteenpäin. Siksikin kirjoittaminen on hyvä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti