Elokuuta. Yöt ovat jo pimeitä. On vaikea uskoa, että kolme viikkoa sitten Norjan Lapissa teltassa näki lukea kirjaa tähän aikaan illasta/yöstä ilman mitään valoa ja ilman mitään siristelyä. Ei sillä, tykkään siitä, että yöt ovat vähän pimeämpiä - luulen, että se vaikuttaa unen laatuun.
En ole kirjoittanut sitten viime näkemän. En mitään asiallista. Jotain pientä. Katson tällä viikolla, josko saisin jotain aikaan. Ehkä. Saa nähdä, jos on aikaa. Jos ei muuta, niin vähän jotain epämääräistä raakatekstiä. Sen verran olen kuitenkin edesauttanut kirjoittamista, että olen ostanut lisää kirjoitusvihkoja. Sitä samaa laatua, jota olen käyttänyt vuodesta 2007 ja jotka ovat oikeasti lasten piirustuslehtiöitä. Laskin, että minulla on jemmassa 18 tyhjää vihkoa. Menossa on vihko nro 34, eli tällä tahdilla noiden tyhjien pitäisi riittää tosi pitkäksi aikaa. Ja vaikka kirjoittaisin ennätysvauhtia (vihko viikossa täyteen, se tapahtui kerran yhdellä virkavapaalla), niin siltikin tyhjät vihkot riittäisivät pitkälle, melkein vuoden loppuun kai. Joten ei hätää sen suhteen - olen ihan jumiutunut ja addiktoitunut tuohon paperikokoon ja -laatuun, siksi tämä hamstraus.
Väsyttää. Nukkumaanmenon aika. Sitä ennen taidan vilkaista, mitä olen kirjoittanut blogiin tasan vuosi, tasan kaksi vuotta, tasan kolme vuotta sitten. Joskus on hauska palata menneeseen ja miettiä, muistaako siitä mitään.
2 kommenttia:
Olet selvästi Uuden kuun Emilian (Montgomeryn runotytön) sukulaissielu; Emiliakin taisi laskeskella, kuinka pitkään kirjoitusvihko riittää :)
Lempeää elokuuta!
Maria, totta :D! En ollut itse tajunnutkaan :D.
Lähetä kommentti