Olin lykännyt niin siivousta kuin tiskaustakin jo pari viikkoa. Tänään tulin viikonloppureissusta ja ryhdyin puuhaan. Kuuntelin kolmea uutta levyostostani, joista Emma Salokoski Ensemblen Kaksi mannerta soi nyt kiusallisesti päässä, tiskasin ikivanhat tiskit ja liotusväleissä tein ja söin hyvää pastasalaattia. Pastasalaatti pääsi myös huomiseksi lounasevääksi, hella tuli vimmattua puhtaaksi, imuri nieli kiltisti pölykoirat ja koko ajan, taukoamatta, minä ajattelin.
Kotityöt ovat usein tosi hyvä konsti saada ajatukset juoksemaan - kun käsillä on puuhaa, pää pääsee omille teilleen. Varsinkin tiskatessa on hyvä ajatella ja niin minä ajattelinkin. Ajattelin kirjoittamista. Ajattelin uusinta Nuori Voima -lehteä, jota lueskelin hetken ennen imuriin tarttumista. Ajattelin elämää, sitä, että eihän tässä tosiaan ole mitään järkeä, jos ei tee sitä mistä pitää. Ajattelin julkaisemista monelta kantilta (novelleja, romaania, sitä, mikä on seuraava askel kreikkalaisten kanssa), ajattelin lehtiä, ajattelin kirjoittajakoulutusta. Ajattelin sitä, kuinka tarvitsisin luottolukijaa, ja kuinka sellaista ei ole ja miten pääsen tilanteeseen, jossa saan teksteistäni palautetta.
Ajattelin sitä tiettyä Salokosken levyn biisiä, joka soi koko ajan päässä. Ajattelin Siekkisen kylmänkuulasta tapaa kirjoittaa. Ajattelin ystävääni, jonka kanssa vietin viikonlopun. Ajattelin pölyä, kuinka sitä taatusti on kasoittain sängyn alla ja kuinka en siirtänyt sänkyä tänäänkään päästäkseni kaikkeen pölyyn kiinni.
Ajattelin sitä, miten kirjoittaminen on minulle tapa ajatella. Kuinka monta ajatusta olisi jäänyt ajattelematta, jos en kirjoittaisi. Kuinka kirjoittamisen ja ajattelun yhteys on taatusti hioutunut kirjoittaessani ystävälleni satoja, jollei tuhansia kirjeitä vuosien mittaan.
Ajattelin paljon asioita ja tunsin itseni rauhalliseksi ja tasapainoiseksi.
Mietin sitä, mikä on vaikeinta (itseensä uskominen), ja tunsin rauhallista varmuutta siitä, että pystyn muuttamaan elämääni, pystyn tekemään uusia asioita ja pystyn kirjoittamaan.
Kohta menen suihkuun ja sitten siskon luokse syömään currya. Ottaisin mielelläni toisen viikonlopun tähän perään, mutta koska se ei onnistu, niin en jää itkemään sitä. Keskityn siihen, mitä kaikkea voin tehdä töiden jälkeen ja millä kaikilla tavoilla voin edistää asiaani.
Katsotaan, onko pontevilla ajatuksilla mitään katetta tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti