Ostin tänään Eleanor Cattonin Valontuojat. En voi aloittaa sitä vielä, koska muutaman päivän ajan on sen verran paljon ohjelmaa, etten ehdi. Sitäpaitsi minulla on kesken Katja Kaukosen Vihkivedet. En ole lukenut sitä vielä pitkälle, mutta kokoelma on hyvä. Kaukosella on varma ote, ei tarvitse pelätä kielen horjuvan tai minkään muunkaan. Tykkään.
Olen ostanut tänä kesänä hirveästi kirjoja. En tiedä mihin joudun niiden kanssa, koska ne eivät mahdu kirjahyllyyn. Pitäisi sitäpaitsi lukeakin ahkerasti, koska lukemattomia on niin paljon. Kirjoituspöydällä alkaa olla liikaa pinoja. Kirjahyllyt täynnä. Pitää saada isompi kirjahylly, mutta kun se tarkoittaa sitä, että pitää hankkia isompi asunto. Kalliiksi käy tämä lukeminen.
Kirjoittaminen alkaa pyörteillä mielessä. Kaikki se, mikä on houkuttelevaa, eikä johda mihinkään. Niinkuin eräs yhdeksänvuotias Cooper, josta kuulin viime viikolla. Cooper-parka ei tiedä, kuinka kirjallinen henkilö hän onkaan. Tulee tällaisia, coopereita ja pieniä murenia sieltä täältä, ja haluaisin kirjoittaa ne talteen. En tiedä mitä teen Cooperilla - tai ehkä tiedänkin, mutta joka tapauksessa, pitäisi kirjoittaa. Sitä taas haittaa se, että on kuuma (paitsi että nyt alkaa laantua, miten ihanaa!) ja se, että olen hirveän väsynyt. Samana päivänä pitäisi olla aikaa lepäämiseen ja kirjoittamiseen, mutta ei se onnistu arjessa. Kunhan tämä kesä tästä tasoittuu, niin yritän kasata taas arkeni sellaiseksi, että kirjoittaminen on osa sitä. Ja ehkä tässä saa levättyä, kun ilma viilenee ja kotona ei ole niin kuuma ja saa paremmin nukuttuakin sitten.
Kun kävin ostamassa Cattonin Valontuojat, katselin samalla läpi Akateemisen kirjakaupan kotimaiset romaanit. Hymähtelin huomatessani, kuinka monen kirjailijan on jollain tapaa tuttu - ei siis kirjailijana vaan muuten. On vanhoja opiskelukavereita ja on kaverinkavereita. Minä puutun. Jos kerran nuo, miksen muka minäkin? Jonain päivänä vielä, jonain päivänä, ei niin kovin kaukaisessa tulevaisuudessa, eikö niin? Minäkin.
5 kommenttia:
Toivottavasti saat kirjoittamisen osaksi arkeasi taas. :)
Kaukosta en ole lukenut, ajatellut kyllä lukea. Mutta lukemattomien kirjojen pinoilla on tapana enemmänkin kasvaa kuin kutistua.
Minä ostan yleensä ihan liikaa kirjoja, kukapa ei. Nyt tänä vuonna olen ostanut tosi vähän ja kauhukseni huomannut, että kirjahyllystä alkaa loppua luettava, etenkin jos pitää olla tietyntyyppinen (esim. matkalle mukaan haluan paksun mutta kevyen pokkarin). Miten näin voi edes käydä?! Ostin kyllä toissapäivänä hetken mielijohteesta katuvalokuvauskirjan. Kesken minulla on noin yhdeksän opusta.
Tuttu tunne tuo kirjailijoiden tuttuudesta. Mökillä mieheni ja pikkusiskoni naureskelivat, kun luimme siskoni kanssa MeNaisia ja melkein kaikki jatkisten ja novellien kirjoittajat olivat (puoli)tuttujani.
B.N., suosittelen Kaukosta! Uusintaan en ole lukenut, mutta Odelman kyllä ja se oli hyvä. Ja todellakin, lukemattomat kirjat lisääntyvät kuin kanit!
Maija, tervetuloa vajentamaan minun lukemattomien pinojani ;). Luulin keväällä päässeeni jo niiden herraksi, mutta mitä vielä... Ei auta kuin jatkaa lukemista.
No niin, sama juttu täällä. Viimeksi on kirjoitettu heinäkuun ensimmäisellä viikolla, sitten ei sanaakaan. Argh. Ajatukset ovat tosin selvinneet - tiedän suunnilleen, mitä haluan, mitä pitäisi tehdä. Sinun kommenttisi auttoivat paljon. Mutta tästä eteenpäin, kohti elokuun loppua, molemmat meistä, mars.
Tuntematon lukija: Hyvä, jos kommenteistani oli apua! Nyt meidän tosiaan pitää vaan ruveta hommiin. Yhtä aikaa pelottava ja kiva ajatus. Avasin jo Volvon tiedoston koneelle, ihan tositarkoituksella. Katsotaan miten käy. Tsemppiä sinnekin kirjoittamisen kanssa!
Lähetä kommentti