Ah, viimeinenkin esilukijapalaute Volvosta saapui tänään. Se oli hyvä palaute ja siinä oli kommentoitu tiettyjä samoja elementtejä kuin parissa aiemmin saamassanikin palautteessa, joten nyt tiedän, että ne asiat tosiaan ovat ongelmallisia, kun useampi ihminen niistä huomauttaa. Ehdin tuossa jo vähän pohtiakin rakennetta ja jännitettä, joka ilmeisesti hiipuu tietyssä kohdassa Volvoa, ja saatoin ehkä saada idean, miten ongelman ratkaisisi. Katsotaan, katsotaan. Nyt annan palautteiden muhia viikon verran ja alitajunta saa hoitaa hommiaan. Ja kahdeksas päivä maanantaina alkaa virallinen loppukiri. Yritän saada Volvon kuosiin syyskuun loppuun mennessä. Aikataulu on kyllä enemmän kuin kunnianhimoinen, koska joudun pistämään Volvon loppupuolta aika paljon uusiksi, mutta ainahan sitä voi yrittää? Ja toisaalta pitää sitten taas muistaa, että en ole tänä syksynä ihan vahvimmillani henkisesti kesäisen menetyksen takia, joten jos Volvon seuraava versio ei ole valmis syyskuun viimeisenä, ja alan ruoskia itseäni siitä täällä blogissa, niin pistäkää sille hommalle stoppi!
Väsyttää ihan älyttömästi, mutta tuon äsken saamani palautteen takia aivoissa kuhisee. Pitää mennä nukkumaan, mutta miten voi nukkua, kun pää tekee töitä ja Volvo uudelleenmuotoutuu koko ajan. On ehkä pakko lukea sängyssä jotain ihan muuta (esim jotain Britta-kirjaa (Lisbeth Pahnke), joita olen taas alkanut lueskella ruokalukemisina ja muutenkin; varma merkki siitä, että aivot kaipaavat breikkiä), että saan unen päästä kiinni. Toivon taas, että alitajunta tekisi hommia vaikka sitten nukkuessakin, ja kaiken kypsyttelyn jälkeen Volvo tulisi esille kirkkaana ja kiillotettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti