Tänään kirjoitin reilun tunnin. En sano juuta enkä jaata, mutta tein kuitenkin hommia. Olen myös miettinyt tänään aikataulutusasioita eli sitä, miten arjesta löytyy aikaa kaikelle sille, mitä haluaa arkeensa tunkea. Niitä asioita on yllättävän paljon. En keksinyt vielä mitään erityistä kikka kolmosta, mutta sen totesin, että aamuherätysten kanssa minun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni: ei enää torkuttelua, vaan ylös sängystä ja töihin, sillä jos olen ajoissa töissä, pääsen myös todennäköisesti ajoissa sieltä pois. Ja se puoli tuntia tai 40 minuuttia, jonka pahimmillaan torkutan aamulla, ei se ole oikeaa nukkumista, joten ei se tavallaan ole myöskään yöunista pois, jos nousenkin heti kun kello soi. Katsotaan nyt, miten nämä hyvät aikomukset toteutuvat. Mitenkäs se sitaatti menikään ja kuka sen sanoi? Että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla? No, yritetään. Mistään muusta kohdasta päivää ei heru helpolla lisäminuutteja.
Luen Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut -romaania. Se on hyvä, mutta välillä tuskastun siihen. Kerronta on niin erilaista kuin nykyään. Ja silti kirja on moderni. En tiedä, mikä siinä nyt tökkii, sillä luin sitä ihan innolla ennen kuin luin tuon Cormac McCarthyn Kaikki kauniit hevoset, josta bloggasin tuossa joku päivä. Ehkä Vartio tarvitsee pidemmän etäisyyden McCarthyyn. No, keskeneräisten pinossa on paljon kirjoja, samoin lukemattomissa, joten ei pitäisi olla ongelma löytää sellaista iltalukemista, joka osuu oikeaan hetkeen.
5 kommenttia:
Torkuttaminen <3
Olen nitistänyt sen minimiin, kertatorkutuksella ylös. Ja töihin seitsemäksi, kotiin ajoissa...ei auta, aika silti katoaa käsistäni :P
Än, huh tuota sinun heräämistäsi - töihin seitsemäksi? Ei onnistu minulta, ei millään. Itse ajattelin, että jos olisi vähän ennen kahdeksaa töissä joka päivä, niin sekin auttaisi jo. Normaali aika minulle on olla töissä puoli yhdeksän. Mutta muualta ei oikein voi nipistää aikaa kuin siitä ihanasta torkutuksesta - eihän se torkutus ole enää täysipainoista unta, joten... Toivon, että torkutuksen lopettaminen auttaisi edes vähän, sillä aikaa tarvitaan lisää. Tsemppiä sinulle aikaisiin aamuherätyksiisi!
Aamuvirkku olen! Iltaisin sitten taas täysin hyödytön haukottelija :)
Onni on liukuva työaika.
Än
Minä taidan olla keskitien kulkija - en erityisen iltavirkku enkä aamuvirkku. Olisin ihan tyytyväinen, jos saisin nukkua klo 23-08 eli siloiset yhdeksän tuntia, mutta en tee noin koskaan työelämässä. Yleensä nukun klo 23-07 tai 23.30-07 - ja siitä seiskasta joustetaan sitten tarvittaessa torkkujen verran. Mutta jos on kotipäiväkirjoituspäivä tai on virkavapaata, niin silloin unta 23-08 ja klo 9 valmiina tekstin ääressä. Se on hyvä setti.
Taidankin mennä tästä nukkumaan, on vähän univelkaa viimeisen viikon ajalta....
Aamulisäys tähän: En ihan NÄIN aamuvirkku. Eli kelpaisi kyllä puoli tuntia myöhempi lähtö. Mutta ei sen enempää :)
Än
Lähetä kommentti