Miten vaikeaa voi olla pyöräillä Keskuspuistoa pitkin Pirkkolasta Paloheinään ja sieltä Haltialaan suorinta reittiä? Tosi vaikeaa. Ainakin, jos ei ole pyöräilykarttaa ja se ainoa ulkoilukarttakin (tosi huono pyöräilyyn) häviää jo alkumatkasta. Muuten ok, mutta väli Pirkkola - Paloheinä, huh, se oli yhtä arvanheittoa. Entä takaisin tullessa väli Paloheinä - Pirkkola? Ihan mahdotonta. Ei opastekylttejä edelleenkään, tietenkään, mutta risteyksiä kyllä. Miljoona risteystä. Sinne, tänne, tuonne.
Miten vaikeaa voi olla laittaa viittoja risteyksiin? No oikei, Pirkkolaan asti niitä oli, mutta siitä pohjoiseen ei. Ja parhaissa risteyksissä lukee kolmessa viitassa "Pirkkola" tai "Laakso", mutta ilman kilometrimääriä - hitostako minä tiedän, mikä reiteistä on suorin? Tai Pirkkolassa, sieltähän lähtee ainakin kuusi hiekkatietä pohjoista kohti, viitoissa lukee "Paloheinä". Ja kuudesta tiestä kolme haarautuu kahtia ihan heti, eikä mitään hajua, mihin pitää mennä, ja kuten todettua, toinen haara ei vie sinne päinkään, vaan johonkin ihan muualle. Huh. Tuli vähän kierreltyä, mutta löydettiin kuitenkin sinne ja takaisin. Niin joo, ja miksei muuten Paloheinässä voi olla viittoja Pirkkolaan? Miksi niitä on vasta siinä puolessavälissä, pari hassua? En voi ymmärtää. Pitäisi vain tietää reittinsä, annettuna. No, nyt on suunnilleen jotain mielikuvaa alueesta, seuraavaa varten.
Pyöräily oli yllättävän kivaa. Aurinko lämmitti, varjossa oli vilpeää, enkä ole ikinä nähnyt niin paljon valkovuokkoja kuin Keskuspuistossa. Oikeasti. Niitä oli kaikkialla, tuppaina ja mattoina, ihan koko metsän pohja täynnä. Hienoa. Haltialassa paistoi aurinko ja lampaat määkyivät. Aloin jo suunnitella uutta pyöräreissua, huolimatta Pirkkola - Paloheinä -välin haasteellisista olosuhteista.
Pyöräilypäivän jälkeen tulin kotiin ja söin ja sitten kävin vielä ulkona tunnin verran, luin kirjaa. Tuntuu niin hassulta olla täällä neljän seinän sisällä, kaihtimien takana, näkemättä ulos, kun ulkona on tuollaista. Kaihtimia ei voi avata ennen kuin aurinko on laskenut; sisällä on ilmankin kuuma. Tuuletusikkunan sentään avasin, siitepölyjä uhmaten. Huomenna pyöräilen sisätiloissa, siellä ei tarvitse nenäliinapakettia mukaan, mutta eipä kyllä ole valkovuokkojakaan.
2 kommenttia:
Oijoi, allekirjoitan tämän täysin!
Viitoitus alueella Paloheinä-Pirkkola-Pitkäkoski on onnetonta ja ennemmin harhaanjohtavaa kuin opastavaa. Hiihtäessäkin on täytynyt vaan painaa mieleen oikeat reitit, ei niistä satunnaisista kylteistä ole mihinkään. Ja näin on ollut jo ikuisuuden! Aivan uskomatonta kun puhutaan kuitenkin kaupungin suosituimmista ulkoilureiteistä.
Joo, ihan järkyttävää, että kaikkien pitäisi vaan jotenkin "tietää" että mihin pitää mennä - vaikka olisi ekaa kertaa liikkeellä. Tutun aviomies eksyi kerran hiihtäessä Paloheinässä. Eikä tuo pyöräily kyllä yhtään helpompaa ollut! Ihan järkkyä, ja kun niitä teitä tosiaan menee aivan ristiinrastiin siellä.
Lähetä kommentti