May the Force be with you

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Herkkuja

Ensin se ei päivitä ikinä ja sitten se päivittää samana päivänä kolme kertaa. Mikä sitä oikein vaivaa? Ei, ei vaivaa mikään kuin joskus kiire ja tänään aika sekä se, että Oman huoneen Päivi antoi minulle palkinnon, jonka perustelut saivat posket punastumaan. Kiitos paljon sekä palkinnosta että kauniista sanoista :)! Hienoon seuraan olen päässyt :).

Palkinnon ehdot ovat seuraavat:
* Jaa palkinto eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
* Kerro kolme asiaa, joita rakastat
* Näytä jokin kuva, jota rakastat ja kerro siitä
joten eiköhän ruveta hommiin!

Minua inspiroivat etenkin Kirjavan Katja ja Vaivanpalkka. Näiden naisten kanssa on sinnitelty kirjoitusolojen ja epäkirjoitusolojen kanssa jo pitkään ja heiltä olen aina saanut ihanaa vertaistukea.

Omalla tavallaan inspiroi myös Juliana, jonka blogia lukiessa muistan, miksi ratsastus (ja ratsastuksen analysoiminen!) oli vuosia minulle rakas harrastus - ja miksi haluan vielä jonain päivänä palata ratsastuksen pariin jälleen kerran.

Myös Narratiivien Ee ja nyt hiukan taukoileva Tosikko ovat niin pitkäaikaisia tuttavuuksia, että inspiroivat pelkällä olemassaolollaan.

Asiat joita rakastan? Tai siis kolme niistä? Millä tavalla tässä pitäisi suhtautua sanaan "rakastaa"? Onko se englannin "oh, I love muffins!"-tyyppisessä tarkoituksessa vai suomen kielen "minä rakastan sinua"-tyyppisessä merkityksessä? Kysymyksiä, kysymyksiä. Katsotaanpa, mitä keksin.

1. Minä rakastan kirjoittamista. (Tätä ei tarvinnut miettiä, tuli aika helposti.) Oikeasti rakastan. En tiedä mikä siinä on tai mikä osa päässäni on vinossa tai pois paikaltaan, mutta minulle kirjoittaminen luo sellaisia kiksejä ja sellaista mielenrauhaa, etten tiedä mitään vastaavaa.

2. Rakastan myös halkojen hakkaamista. Siinä saa keskittyä yhteen ainoaan asiaan - siinä on pakko keskittyä yhteen ainoaan asiaan, taikka kirves löytyy sääriluusta. Halkojen hakkaamisessa on jokin alkukantainen juttu: minä, kirves ja puupölli. Tämä hakkuupölli on liian pieni meille kolmelle. Ja kun ihan omin lihaksin saa pöllistä saunapuita, kun hiki valuu, käsivarret tekevät töitä ja ulkoilma täyttää keuhkot - kyllä, tykkään.

3. Tämä on ehkä vähän hävettävääkin, mutta rakastan joitain rutiineja. Rutiinit eivät ole muodikkaita, pitäisi olla dynaaminen ja menevä ja spontaani, mutta etenkin lauantaisin minulla on muutamia rutiineja, joita yksinkertaisesti rakastan. Rutiinit ankkuroivat minut paikalleni arkeen. Niiden ympärille voi sitten rakentaa sitä spontaaniutta. Enkä toki ole niin vaativa, etten osaisi olla ilman rutiinejani, jos tarve vaatii, mutta silloin kun arki on tavallista, siitä tavallisuudestakin saa voimaa.

Sitten pitäisi vielä valita kuva, jota rakastan. Katsokaa sivupalkkiini: sananjalkoja, tähtiputkia ja varjolilja. Mökki, kesä, äidin puutarha. En perustele enempää.

Viikonalkua kaikille! Yritän taas ehtiä päivittää jossain välissä - harmi vaan, että seuraava päivitys tuskin käsittelee kirjoittamista, ennemmin sen puutetta...

7 kommenttia:

Tuure kirjoittaa kirjoitti...

Minäkin rakastan rutiineja! Kun päivässä on jotain -aikataulutettuakin- toimintaa, pysyy liikkeellä pakostikin.

Katja Kaukonen kirjoitti...

Kiitos, Rooibos! -- ja samat sanat sinne. :)

Rooibos kirjoitti...

Tuure: Rutiinit on elämän suola :). Kun on rutiineja, voi hyvillä mielin olla siinä välissä spontaani :).

Katja: Kiitos :).

Päivi kirjoitti...

Aivan! Kun on rutiineja, voi niiden välissä tehdä jotain täysin odottamatonta. Rutiinit ovat ankkureita. Siis sellaiset rutiinit, jotka auttavat elämässä, joista tulee hyvä olo. Kuten siitä, että saa aamulla teetä, tuoremehua ja sanomalehden.

Kuulin joskus sanonnan "varjele tapaa niin tapa varjelee sinua". Olen miettinyt asiaa siitä lähtien. Että voisiko niin todellakin olla.

Rooibos kirjoitti...

Päivi: Voisi olla! Sopivista rutiineista tulee turvallinen olo, ja kun on turvallinen olo, uskaltaa olla rohkea. Äänestän pienten rutiinien puolesta! Pienet rutiinit eduskuntaan!

Juliana kirjoitti...

Kiitos Rooibos! Ei kun takaisin hevosen selkään vaan, jossain vaiheessa! Tai sitten ihan vaan rapsuttelemaan :)

Ja iso kiitos takaisin. Sä inspiroit mut kirjoittamaan, vaikka vähän hitaasti tän kaiken kiireen keskeltä mitään kunnon tekstiä oikeastaan tuleekaan... Unelma kirjoittamisesta on silti tosi tärkeä säilyttää - siitä kiitos!

Rooibos kirjoitti...

Juliana: Ole hyvä vaan, olet ansainnut :). - ja kiitos kauniista sanoista :).