May the Force be with you

tiistai 26. lokakuuta 2010

Lempivaate

Minulla on ikävä aktiivista kirjoittamista, ikävä Kreikkalaisia. Niin, niitäkin, vaikka välillä tässä kirjoittamattomuuden suossa ne ovat tuntuneet tylsiltä ja vierailta, vanhoilta ja epämiellyttäviltä. Sen siitä saa, kun ei pidä itsestään huolta. Tänään luin Omegan, eilen Taun. Eivät ne olleet epämiellyttäviä, eivät vieraita vaikka aika onkin etäännyttänyt ja jotkut ongelmat näkyvät selvemmin kuin ennen. Eivät, eivät ole epämiellyttäviä, ovat tuttuja ja niihin on helppo pujahtaa. Vähän niin kuin lempivaate.

Kirjoittamattomuuden ajat ovat sellaisia, että niiden aikana eksyy usein ajattelemaan ajatuksia, jotka tekevät kipeää: kustannussopimusta, kirjan julkaisua, julkkareita. Kipeää se tekee siksi, että kirjoittamattomuudessa ne tuntuvat vielä kaukaisemmilta kuin tavallisesti. Ei se mitään, tuntuvat miltä tuntuvat, tällä kertaa en jää vellomaan, ei siitä ole hyötyä. Sen sijaan voin ajatella Kreikkalaisia hellyydellä, himolla ja kunnianhimolla. Kyllä minä tästä, tervehdyn kaikin puolin, löydän taas tekstin luokse ja jään sinne. Eikä se koskaan ole oikeastaan minusta poissa, vähän vain piilossa, horrostaa ehkä hiukkasen, mutta lämpenee heti kun kosketan.

Lauantaina menen kirjamessuille - tulen kateelliseksi kaikille esikoiskirjailijoille, pungen tungoksessa, tapaan ihmisiä, toivottavasti myös tuttuja. Yritän uskoa, ettei ole ihan absurdi ajatus, että minäkin siellä, joskus, jonain muuna kuin yhtenä tuhansista.

Olen alkanut toivoa, että jäljellä olevat kustantamot, tai edes yksi niistä, reagoisivat Kreikkalaisiin. Kuusi kuukautta - tiedän kyllä, että voi mennä kaksikin vuotta, ennen kuin viitsivät printata sen "kiitos ei"-kirjeen, mutta jospa joku silti aktivoituisi vielä tämän vuoden puolella. Ja ei, jouluni ei mene pilalle siitä, jos saan joulun alla hylsykirjeen, joten antaa tulla vaan. Tietysti lausunnon kera, kiitos!

6 kommenttia:

Anne T kirjoitti...

Epätietoisuus on pahempi kuin ei. En ole vielä saanut paria vastausta takaisin, mutta pitäkööt ne, kun ovat niin hitaita :p Onnea matkaan!

Ja toivon, että saisit ainakin hyvää palautetta jos et muuta. Ne 'ei kiitos' kirjeet ovat ajanhukkaa ja ovat selkeä osoitus siitä, että osa kustantajista on unohtanut tehtävänsä.

Rooibos kirjoitti...

Anne: Epätietoisuus on tosiaan jotenkin vähän turhaa. No, toivottavasti joku kustantamo vielä muistaa minua tänä vuonna.

Kirjoitit, että "ei kiitos" -kirjeet ovat osoitus siitä, että osa kustantajista on unohtanut tehtävänsä. Hmm. Enpä tiedä. Minä en näe kustantamojen tehtävänä antaa palautetta onnettomista käsikirjoituksista, joten joko olen eri mieltä kanssasi tai sitten ajattelen, että sinun kommentissasi oli sisäänkirjoitettu ajatus siitä, ettei kässärini ole onneton ;D.

Anne T kirjoitti...

Heh, niin. Kun ne olisivatkin kaikki onnettomia, jotka hylätään, mutta siihen en usko. En ole edes niin varma, että kaikkia luetaan... ainakaan isoissa kustantamoissa.

Rooibos kirjoitti...

Anne: Ei varmaan luetakaan kaikkia kässäreitä kokonaan. Kokeneet ammattilaiset näkevät taatusti jo ensimmäisistä kymmenestä sivusta, jos kässärin lähettäjä ei yksinkertaisesti osaa kirjoittaa pätkän vertaa. Tietysti sitä aina toivoo, että oma kässäri päätyisi kokonaanluettujen pinoon, mutta eipä sitä koskaan saa tietää kaikkien kustantamojen osalta - ja hyvä ehkä niin ;).

Anne T kirjoitti...

Toisaalta se vaatii sen yhden fanin. Eli Jari Julkaisijaa ei kiinnosta, mutta Kalle Kustantajaa taas kiinnostaa. Esim. miten selität sen, että osa kustantajista sanoo ei ja osa kyllä? :)

Rooibos kirjoitti...

Joo, tottakai kaikki on siitä kiinni, että syttyykö joku asioista päättävä henkilö kustantamossa juuri minun kässärilleni ja haluaa siitä kirjan. Siinä mielessä se on yhdestä ihmisestä kiinni. Ja toisessa kustantamossa kässäri saattaa mennä luettavaksi ihan "vääränlaiselle" ihmiselle, ja sieltä tulee siksi hylsy, ettei lukija vaan tykkää sentyyppisistä kirjoista.

Tai hylsy voi tulla siksikin, että kustannusohjelmassa ei ole lähiaikoina tilaa kyseisenlaiselle kirjalle. Voisin kuvitella, että novelli- ja runokokoelmien kanssa on vähän niin, että jos kustantamolla (etenkin pienellä) on jo sopimus novellikokoelmasta tälle syksylle ja ensi keväälle sitten toisesta ja seuraavan syksynkin "novellikokoelmaosuus" kustannusohjelmasta on täytetty, niin se hylsyn "ei sovi kustannusohjelmaamme" voi olla ihan täyttä totta.