Ei, en ole pyhittänyt lepopäivää tänään. Minulle eilinen oli se lepopäivä ja tänään täyttä touhua. No, aamun aloitin hitaahkosti, mutta silti. Pyykki, tiskaus, imurointi, pölyjen pyyhintä, kokkaus. Siinä jossain välissä kirjoitin raakatekstiä useamman sivun ja raakatekstistä koneelle talteen yhden sivun verran pätkää, jota voi ehkä joskus käyttää jossain.
Sain tänään myös yllätysvieraita, Hillokuningatar tuli jälkikasvuineen ilahduttamaan (on käsittämätöntä, miten nopeasti pieni ihminen löytää sanat ja tulee ihmiseksi, joka puhuu). Kun Hillokuningatar ja jälkikasvu lähtivät kotiin, minä kirjoitin velvollisuuskirjoituksena yhden asiallisen tekstin loppuun (huraa!) ja sen jälkeen keskityin taas hetken ajan Omegaan. Lähinnä lisäilin lauseita. Luulen, että Omega alkaa hengittää pikku hiljaa, vaikkakin olen myös sullonut siihen hiukan lisää merkityksiä, enkä vain ilmaa, niin kuin oli tarkoitus. Uskon kuitenkin, että uudet jutut eivät ahdista kokonaisuutta, vaan avaavat siihen uuden ikkunan.
Tekstin säröjä pitäisi ajatella taas pitkästä aikaa, mutta nyt olen keskittynyt tosiaan vasta Omegaan. Luulen, että torstain lomapäivä on hyvä päivä kerätä säröjä talteen ja istuttaa niitä multaan.
Tänään tuntuu taas, että kirjoittamisessa olisi niin monta puolta, joita pitäisi osata ajatella, että yksi päivä ei riitä mihinkään. No, ei kai sen tarvitsekaan riittää. Vaikka lomapäiviä on vain yksi, voin kirjoittaa ensi viikolla silti joka päivä. Joka päivä jotain. Raakatekstiä, jos en Kreikkalaisia.
Tänään kun aloitin raaktekstin kirjoittamisen, kirjoitin ensin kaksi, kolme sivua siitä, miksi en millään olisi halunnut kirjoittaa. Onneksi kirjoittaminen auttaa - kun minua ei huvita kirjoittaa, voin kutsua huvituksen luokseni kirjoittamalla. Ja vaikka alkuunsa välttelin aloittamista, kirjoittaminen teki tosi hyvää taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti