Pidin kiinni aikomuksestani - hetken se hämmensi itseänikin. Avasin tiedoston ja viilasin Rhota. Se on tältä erää valmis ja seuraavaksi palaan Omegan ääreen.
Pitkästä aikaa käytin vanhaa kunnon ääneenlukemismetodia hyväkseni. Poimin ensin kirjoitusvihosta yhden lisäyksen Rhohon ja sen jälkeen luin sen ääneen. Kuvittelin lukevani sitä jollekulle, rauhallisella ja varmalla äänellä. Ääneenlukeminen paljastaa toistot, paljastaa kuopat, huonot lauseet. Korjasin sitä mukaa kuin luin, tarkistin korjauksen jatkamalla lukemista aina kappaleen alusta, jotta kuulisin, miten muutos osui muiden sanojen väliin.
Nyt on rauhallinen olo.
3 kommenttia:
Minäkin olen huomannut tuon tekniikan hyväksi :) Mukavaa alkuviikkoa!
Sama täällä, ääneen luen minäkin ja hyvää tekee tekstille (itsellekin, teksti on olemassa myös kuultavana, tulee jotenkin enemmäksi samalla).
Kirjoittamisvimmaa! (Minulla niskat ja kaikki niihin kytköksissä olevat sementtiä nyt. Pitäisi olla kokonaan pois koneelta ja kuljeskella maailmassa käsiä heilutellen, roikotellen.)
Kiitos kommenteista, Tuure ja Katja :). En ollut pitkään aikaan lukenut tekstejä ääneen ja Rhota oli ehkä siksikin niin hyvä lukea - se tosiaan tuli enemmäksi, niin kuin Katja kirjoitit. Kirjoittamisvimmaa tänne tarvitaankin - ilta meni elokuvissa ja tällä hetkellä ainoa vimma on sänkyä kohtaan...
Lähetä kommentti