Töitä, vierailu, sentimentaalista hömppää telkkarista, tietokoneen ääreen, Silfverbergin ja Hirvosen Sata sivua käteen, esipuheen lukeminen. Sitten kynä, huono asento ja raakatekstiä. Taas kerran muistutus itselle: ei siihen tarvita edes aikaa, kolmeen sivuun, ja niiden aikana pääsee pitkälle.
Monesti jos ajattelen kirjoittamista, se tuntuu esimerkiksi sekä kellumiselta että sukeltamiselta tai sekä matkanteolta että ankkuroitumiselta. Omituista, että kirjoittamista ajattelee usein vastakkaisilla termeillä jotka ikäänkuin nollaavat itsensä, nollaavat suuntansa, vaikka kirjoittaminen on aukeamista jokaiseen suuntaan.
Pöydällä kyyröttävä tietokoneen hiiri näyttää muoviselta skarabeelta. Sen liikuttaminen piirtää alustaan karttaa, jota seuraamalla löydän tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti