May the Force be with you

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Ilmoitusluontoisia asioita

Alkukesäinen novelli fiksattu. Lisäksi kirjoitin pari eilisiltaista runoa puhtaaksi. Samalla kun tallensin runot koneelle, tulin selailleeksi muita tämänvuotisia runoja. Joukossa oli muutama ihan ok ja mieleen tuli taas se utopistinen idea, että opettelisin muokkaamaan parhaat runoni vielä paremmiksi ja yrittäisin kasata niistä jonkunlaisen paketin. Mitä sillä paketilla sitten tekisi, on ihan eri asia, todennäköisesti en ilkeäisi lähettää sitä ikinä mihinkään, mutta silti tuo suunnitelma houkuttaa. Ja ehkä noista runotiedostoistani löytyisi jonkun verran siedettäviä tekeleitä, koska jos teoriani "paskan määrä on vakio" (kirjoitetussa tekstissä siis!) kerran pitää paikkansa, niin reilun neljänsadan runon joukosta voisi hyvällä säkällä löytyä kolmekymmentäkin siedettävää? No, saa nyt nähdä. Ihmisellä pitää kai olla ikuisuusprojekteja? Kreikkalaisia en laske sellaiseksi, vaan yritän pitää päätäni pinnalla ja uskotella, että vielä siitä jotain tulee.

Taidan ottaa seuraavaksi vähän iltapalaa. Ehkä jonkun kirjan käteen. Ei ollenkaan huono suunnitelma. Huomenna ohjelmassa ei ole lainkaan kirjoittamista, vaan käyn harrastamassa liikuntaa ja sitten ulkoruokinnassa ja taiteiden yössä ja sitten nukun luultavasti kuin tukki. Tukkimaisuuteni on ollut viime aikoina vähän kortilla, mutta syksy tuo toivottavasti muutosta siihen - ei nimittäin ole kauhean helppoa nukkua kuin tukki, kun kotona on 28 astetta lämmintä. Vaikka kotitaloni on maailman paras lämmönvaraaja, ei tämäkään sentään kaikkea kestä, joten laitan talveni syyskuuhun ja siihen, että pääsisin taas laittamaan peiton pussilakanani sisään.

2 kommenttia:

Rina kirjoitti...

400 runoa, vaikuttavaa! Eiköhän tuosta määrästä jo löydy se kokoelmaan vaadittava määrä. Itsekin hämmästelin, kun tarkastelin kirjoittamieni runojen määrä, mutta en sentään ole lähelläkään sinun lukujasi.

Rooibos kirjoitti...

Rina - määrää saattaa joo olla, mutta laatua ei :D. Arvioisin, että max 15% on siedettäviä. Ja kun niitä on tuossa neljässäsadassa reilusti yli kymmenen vuoden ajalta, niin eipä niille vanhimmille todellakaan hurrata. Joo, no, en ole aikeissa ruveta väsäämään runokirjaa. Ehkä joskus omaksi ilokseni, kymmenen vuoden kuluttua tai jotain. Tai en edes silloin. Leikittelen vain ajatuksella silloin tällöin.