Vesi

On niin paljon sanoja ja niin vähän aikaa. Niin kapeat lakanat ja kaupungin äänet ja asiat, jotka häviävät pois, joita ei koskaan ollutkaan. Toivo on ohut ja nuhruinen, tärkki on kulunut pois. Suolavedellä sen saa hetkeksi taas takaisin ja voi hengittää ikkunasta valuvaa, makean veden pisaroiden välistä vuotavaa kosteaa ilmaa.

Päivät ovat kovin kapeita. On vaikea oppia pysähtymään kapeimpaan kohtaan ja hengittämään siinä tarpeeksi syvään, että kylkikaaret laajenevat niin suureksi häkiksi, että pystyy levittämään hengityksellään päivää, vaikka reunat ovat terävät ja satuttavat kylkiluita. Piharatamo ei kasva täällä eikä kenkä uppoa kanervikkoon. Taivaan ja kaupungin väli on vain kämmenenleveys, paitsi keväällä suuri ja vaalea, eikä nyt ole kevät ja sanat nousevat ylös niin kuin korkealla oleva järvien vesi. Jos tulee myrsky, ne rikkovat rantatöyrään.