Niin kuin muulloinkin ja kuitenkaan ei

Hetki kirjoituskahvilassa. Kiva kun kävit, juuri ennen kuin suljen oven perässäni. Ruoka. Tietokone. Pyykki joka kastelee puseron rinnan kohdalta sillä aikaa kun kannan sitä kahden metrin matkan koneelta telineelle ja kylmä märkä suudelma, joka jää puseroon hetkeksi, ennen kuin sulaa pois. Puhelinkeskustelu. Tietokone. Pu'erh-teetä ja samanlaiseen mukiin hedelmiä ja marjoja ja inkivääriä blenderissä soseutettuna. Korkea jakkara sohvan ääreen, molemmat mukit siihen ja kone reisille lämpimänä kuin kani, mutta eri muotoisena ja paljon kovempana. Lukemista ja luetun ymmärtämistä. Sanat sekoittuvat ja kello on tarpeeksi että voi mennä ajoissa nukkumaan ja jättää loput huomiselle. Raskaat äänet ulkoa avoimen ikkunan kautta. Väsymyksen sumentama katse. Viittä vaille vajaa kirja sängyn vieressä ja aikomus saada sulkea se kokonaan ennen unta. Sama sänky kuin eilenkin. Samat unet ja kuitenkaan ei.