Tälle illalle olen buukannut itselleni lukuhommia. Hankin levyn Lontooraesuklaata lukuhommien tueksi. Minun ei yleensä tee mieli suklaata, keskimäärin kaksi kertaa vuodessa, joten sitten kun tekee mieli, niin annan halulle periksi ihan suosiolla. Sitäpaitsi sanovat, että suklaa nostaa serotoniinitasoa, ja sille on kyllä tarvetta. Viimetalvinen iso paha ei mene pois eikä ole menossa pois ja tänään on taas hiukan huolestuttava päivä. Ei ole läpeensä hyviä vaihtoehtoja olemassa, on vain olosuhteisiin nähden hyviä vaihtoehtoja, joissa on kaikissa kitkerä sivumaku. Sitten kun ne huonot vaihtoehdot muistuttavat olemassaolostaan, tulee aina halju olo.
Otan siis suklaalevyni ja käyn. Istun sohvaan kone sylissä ja luen loppuun erään käsikirjoituksen, joka on minulla palautteella. Syön suklaata. Lepuutan. Ajattelen Volvoa, niin kuin eilen illalla sängyssä. Tiedän yhden uuden kohtauksen, joka minun pitää kirjoittaa Volvoon. Tiedän miten minun pitää Volvoa korjata. Sitten kun on aikaa. Ehkä ensi viikolla tai sitä seuraavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti