Vuoden viimeinen päivä. Nyt jo? Senhän piti vasta olla tulossa? Ja tällainen, näin harmaa? No, ei sen puoleen, harmaata on myös omassa päässä. Vähän on tahmainen olo. Tuli ilmeisesti juotua lauantaina ihan urakalla sitä viinaa, kun eilinen krapula ei riittänyt; olo ei vieläkään ole ihan priima. Jospa jättäisi tämän päivän kännäämiset vähiin ja tulisi ulkoruokinnan jälkeen kotiin - en usko, että viina maistuu tänään kovin hyvin ja sitäpaitsi on ihanaa, kun vuoden ensimmäisenä aamuna ei ole krapulaa. Vuoden alku on ainakin symbolisesti uusien alkujen aikaa, ja on jotenkin pahaenteistä, että sen viettää krapuloiden. Sitä paitsi en ole koskaan arvostanut uutta vuotta juhlana. Hirveää hypetystä, "pakko" juoda paljon ja "pakko" olla kauhean hauskaa ja lopputulos ei useinkaan ole kovin hauska. Ja jos pysyttelee selviltä päin, on oltava yksin, koska kaikki muut ovat tuhannen kännissä. Ratkiriemukasta. Hyväksi koettu taktiikka on se, että juhlii pari päivää ennen uutta vuotta, jolloin on sitten freesinä ja reippaana ottamassa alkavan vuoden vastaan.
Seuraavaksi pitäisi keskittyä taas kirjoittamiseen. Niin ja käydä ostamassa aikaa matkakorttiin; käsittääkseni selviän halvemmalla, kun ostan aikaa tänään enkä ylihuomenna. Tiskata pitäisi. Ulkoilukaan ei olisi pahitteeksi, mutta ulkona on niin pimeää ja synkkää, että se matkakortin latausreissu taitaa olla ihan tarpeeksi. Eikä huvita kirjoittaa. Ei niin yhtään. Ärsyttää tämä jälkikrapulainen olo, ärsyttää tiskit ja ärsyttää kaikki. Ärsyttää se, että unirytmi, joka meni joulun aikaan sekaisin, ei ainakaan parantunut eilen, kun nukuin ensin kahteen ja sitten en illalla saanut unta. Murjotus. Potkis. ( <- Potkin koko maailmaa nilkkaan. Tai siis omaan nilkkaanhan se loppupeleissä kalahtaa tuokin. Ärr.)
Aamun Hesarissa sanottiin, että intuition olemassaolo on todistettu tieteellisesti ja että intuitioon pitäisi luottaa. Minun intuitioni sanoo, että pitäisi ryömiä peiton alle, pistää silmät kiinni ja nukkua. Sen jälkeen pitäisi syödä ranskalaisia ja sipsejä ja juoda kokista. Miten minusta tuntuu, että tässä kohtaa intuitiota ei pitäisi kuunnella? Mutta kun lehdessä luki, että pitää! Ääää! Elämä on väärin. Minun piti olla lahjakas ja sitkeä ja sinnikäs ja terveellisesti syövä ja iloinen liikkuja (hah!) ja hyväntuulinen, mutta joku on huiputtanut minua. Yh. Ja kaikki mitä kirjoitan, on ihan paskaa sekin. Varsinainen idiootti, kun luulee joskus voivansa julkaista jotain. Mahakin on epätasapainossa. Sisäisesti. Murjotus. Potkis.
Niin viihdyttävää kuin murjotus onkin, se ei ole kauhean hedelmällistä. Luulen, että minun pitää lopettaa se, ennen kuin tulee oikeasti paha mieli. Jos tästä tormentautuu, niin vuoden viimeisestä päivästä tulee varmaan ihan jees. Tai suht ok. Ainakin siedettävä. Joo joo, yritetään yritetään.
(Potkis.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti