Olen muokannut Epsilonia ja Eetaa. Ei todellakaan mitään radikaalia: sana sinne, toinen tuohon, adjektiivin vaihtaminen, pilkku pisteeksi ja seuraava sana isolla. Kertakaikkista näpertelyä ja viilailua. Sillä on tosin muukin funktio kuin hioa lauseita loputtomiin. Kun lukee ja hioo ja viilaa, pääsee pakostakin vähän lähemmäs tekstiä, muistaa tarkemmin, mitä on kirjoittanut, virittää aivonsa sille taajuudelle, millä Epsilon ja Eeta värähtelevät. Kun on virittäytynyt, saattaa löytää lisää tekstiä.
Seuraavaksi on kai syytä syödä ja pyykinpesukin olisi ihan hyvä asia, jos aion laittaa huomenna puhtaat sukat jalkaan. Ei sitäpaitsi ole hirveästi aikaa pyykätä muulloin - tai kirjoittaa. Huomenna käyn ystävän luona töitten jälkeen, keskiviikkona on ratsastus. Tänään on siis alkuviikon potentiaalisin kirjoituspäivä ja se täytyy hyödyntää jotenkin. Jos en muuta saa aikaan niin edes sitten tuota viilausta.
Vaikka päiväunet ja telkkarin tuijotus tuntuisivat mielenkiintoisemmilta ajanvietteiltä, palaan koneen ääreen kunhan olen syönyt. Jos ei mitään yritä, ei voi mitään saavuttaakaan. En tiedä, onko se vanhanaikainen ja tuhoon tuomittu ajatus, mutta sillä mennään, yhä edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti