Joulun jatkoloma ei alkanut ihan niin tehokkaasti kuin piti. Tänään kirjoitin junassa kokonaista kaksi sivua raakatekstiä, sillä silmäluomia painoi kiinni Tuulen viemän parissa vietetty viime yö. Huomenna sitten kirjoitan enemmän ja tänäänkin vielä jotain, jos siltä alkaa tuntua. Joulun valvomiset vain painavat ja saa nähdä, kykenenkö enää tänään kynänvarteen.
Joulu siis oli ja meni. Tänä vuonna lahjakirjoja tuli vain yksi, Laura Lindstedtin Sakset, jonka lukemista odotan innolla. Kunhan päästään ensi vuoteen, hankin pari muutakin kirjaa. Ainakin Sari Peltoniemen Suomu pääsee hyvään kotiin ja ajattelin hemmotella itseäni myös toisella, vielä valikoimattomalla opuksella. Ei sillä, että olisi ylimääräistä rahaa, mutta ihmisen pitää lukea.
Ihmisen pitää lukemisen lisäksi myös nukkua. Mieluiten siistissä rytmissä ja omassa sängyssä. Niin ihanaa kuin minulla onkin ollut kotopuolessa kesäkammarin hiljaisuudessa apilatapettien keskellä, on taivaallista päästä painamaan pää omaan tyynyyn. Kesäkammarin tyynyt ovat nimittäin vanhoja, luttanoita ja ankeita ja tänä aamuna heräsin pää särkien - au. Ja vaikka kesäkammarissa nukkuu aina sikeästi, on kiva olla kotona. Täällä ei tosin ole graavilohta, savuporoa, joulukuusta tai hyasintintuoksua, kuten vanhempien luona, mutta täällä on hiljaista, kynttilöitä pöydällä, tomaatti-katkarapukeittoa, torkkuviltti ja oma rauha. Joulu oli yllättävänkin mukava suurelta osin, mutta aika aikaa kutakin - hermo alkoi jo kiristyä ja tänään oli hyvä tulla kotiin. Voin mennä ajoissa nukkumaan, herätä huomenna ajoissa ja löytää taas itseni.
Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti