May the Force be with you

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kiertoteitä

Olen kääntänyt ja vääntänyt Lentokenttä-novellia ja alan olla aika turhautunut sen kanssa. Päivällä kirjoittamani versio on ihan hyvä, ja se voisi toimia kyllä yksin, mutta ei osana Kreikkalaisia. Aikaisemmin blogatessa päähäni pälähtänyt idea ei suostu ruumiillistumaan millään konstilla, ei ainakaan sellaisella tyylillä kuin haluaisin. Eilen illalla raakatekstissä pelkäsin sitä, että Lentokenttä ja Khii ovat tyylillisesti liian lähellä toisiaan, vaikka juonellisesti ovatkin tavallaan toistensa peilikuvia. Nyt olen alkanut miettiä, että ovatko ne peilikuvia lainkaan. Jos Lentokentästä otetaan pois se ihana kuvasto, joka todellakin on darling ja joka jumittaa minut liian pateettiseen tyyliin, niin se loppuosa, se action-osa koko tekstistä, se itse asiassa sopisi aika hyvin Khiin jatkoksi. Etenkin kun Khii saattaa olla liian pysähtynyt ja liike pysyy liikaa päähenkilön mielen sisällä.

Hitsit. Sekö se on, jota olen koko päivän hakenut? Kill your darlings ja yhdistä ne kaksi tekstiä yhteen, peilikuvat, samantyyppiset kertojanäänet, josta en pääse toisen kohdalla eroon, vaikka olen yrittänyt jo kolme kertaa. Säästän uudet pätkät johonkin toiseen novelliin ja käytän ytimen Khiihin. Entä sitten jos otan Lentokentästä toiminnan ja liitän sen Khiihin - millainen loppu uudelle Khiille tulee? Ei mitään hajua. Auugh. Ehkä se muotoutuu siinä kirjoittaessa? Parempi olisi, koska muuten olen pulassa.

Nyt haluaisin tietenkin päästä heti tai ainakin heti huomenna kokeilemaan Lentokentän ja Khiin naittamista toisilleen. Huomenna on kuitenkin työpäivä ja iltakin täynnä velvollisuutta. Tämä ilta taas alkaa olla kallistumassa loppuaan kohden ja pakko olisi ottaa sen verran aikaa kotitöille, että silittäisin työvaatteita ensi viikoksi. Auugh numero kaksi.

Yritän ajatella positiivisesti: olen tänään päässyt ison harppauksen eteenpäin. Ajatus naimakaupasta muhii huomisen ja tiistain ja jos olen samaa mieltä idean hyvyydestä vielä keskiviikkona, se on kokeilemisen arvoinen. Sitten ainakin tiedän, mihin suuntaan lähden Khiin kanssa ja se on sentään jo aika paljon. Taas yksi Kreikkalainen kuntoon.

Kun vain olisi sitä aikaa.

Ei kommentteja: