Miten niin pienestä asiasta voi tulla niin hyvä olo? Toimitin töiden jälkeen yhden asian ja menin sen jälkeen vakiokuppilaan. Kaakaomukillinen (laskeskelin, että se on pienempi paha verrattuna teehen - mahatilanne on aikas hälyttävä), vesilasi, vihko ja kynä. Nelisenkymmentä minuuttia taukoamatonta kirjoittamista. Paitsi että kirjoitin hyväntuntuista raakatekstiä, jota voi ehkä käyttää johonkin, kirjoitin myös juttuja Sigmaan, tai ainakin siihen liittyviä juttuja, jotka poikinevat jotain. Seitsemän sivua ja sitten kotiin. Kotimatkalla päivittelin, että minkä eron tekeekään tuo neljäkymmentä minuuttia kynä kädessä. Se sai tuntumaan, että
1. saavutin jonkunlaisen mielenrauhan.
2. kirjoittaminen on taas osa minua.
3. Sigmasta saattaa tulla himpun verran parempi noiden raakatekstien avulla.
4. energiavarastot olisivat täyttyneet mystisesti.
5. olen paikallani.
6. tiedän, mitä teen ja mitä haluan tehdä.
7. elämälläni on jotain merkitystä.
8. minulla on elämä ;).
Sitäpaitsi tuntui kuin olisin sukeltanut johonkin sosiaaliseen tapahttumaan: salskea nuorimies takaviistossa teki töitä läppärillään; kaksi tyttöporukkaa ikkunapöydissä suunnitteli selvästi jotain; mies joi kaljan; kaksi miestä jutteli; tarjoilija haki varastosta lisää limupulloja; pariskunta tarkasteli seinillä roikkuvaa taidetta; minä kirjoitin. Kaikilla oli oma osansa kuvaelman kokoonpanossa.
Tällä viikolla aion kantaa kirjoitusvihkoa käsilaukussani joka päivä. Ja joka päivä töiden jälkeen saa ja pitää mennä kirjoittamaan kahvilaan. Miksi en menisi, jos se tuntuu näin hyvältä?
2 kommenttia:
Kyllä: ei muuta kuin vihko mukaan ja kahvilaan. Sitäpaitsi ihmisten läheisyydestä saa inspiraatiota ja ajatuksia, kotona kaikki on jotenkin niin... liikkumatonta.
Karenina Unska: toistin tänään. Ei euforiaa, mutta parempi olo kuin kahvilaan mennessä. Toimii siis yhä :).
Lähetä kommentti