Hyvää tätä vuotta! Vuosi alkoi sillä, että istuin sängyssä ja kirjoitin päiväkirjaa pitkästä aikaa. Olen joskus pitänyt päiväkirjaa hyvin aktiivisesti, mutta nykyään kirjoittelen ehkä kerran kuukaudessa. Ja usein juuri uuden vuoden aluksi. Päiväkirjaamisen lisäksi olen käynyt pienellä ulkoilukävelyllä, jossa sain kirkkaanpunaiset posket. Ei se minun kävelyni kovin reippailua ollut, sillä en ole vielä ihan kuosissa sen paremmin taudista kuin antibioottikuuristakaan johtuen. Happea joka tapauksessa sain, ja ne punaiset posket.
Aavistuksen verran olen myös kirjoittanut, mutta paljon sitä enemmän olen ajatellut. Pohtinut. Mietiskellyt. Arvioinut. Sitä, mitä nyt on tapana ilmeisesti näin uuden vuoden aluksi. Elämää, itseään, asioita. Edelleenkään en lupaile mitään uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita, niitä on. Eivät nekään erityisesti liity juuri tähän vuoteen, sillä ne ovat olleet olemassa jo tätä ennen.
Tälle vuodelle tavoittelen paitsi kustannussopimusta, myös mielenrauhaa, positiivisuutta, liikkumista, terveyttä ja paljoa lukemista. Yhden ihan pienen lupauksentapaisenkin olen tehnyt: jos vaikka kunnostautuisi noiden huonekasvien hoitamisessa. Tai kasteleminenkin varmaan auttaisi... Krhm.
Pesukone on pessyt koneellisen pyykkiä, minulla on maha täynnä ja sänky kuiskuttelee jotain pientä ja pehmeää kieltä, mutta sen kutsuun en nyt aio vastata. Aion ripustaa pyykit kuivumaan, aion tehdä käsitöitä. Aion meilata ja ehkä vähän raakakirjoittaa. Viimeistään nukkumaan mennessä aion lukea. Nyt - nyt istun hetken ja hengittelen ja olen vain. Katson miten kaupunki pukeutuu violettiin huppuun, painuu pimeään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti