Luin eilen sängyssä Elävän näköisiä ja luen tänään sängyssä Elävän näköisiä. Se edistyy, mutta päätökseni siitä, että yöunet tulevat ensimmäisellä sijalla, vähän haittaa. Aamuherätykset taas ovat sitä mieltä, että se ei haittaa. Minä olen mielipiteineni siinä välissä.
Katsoin Downton Abbeyn. Söin iltapalaa. Ripustin pyykit. En kirjoittanut. Muutamana iltana olen kirjoittanut yhden ruman runon ennen nukkumaanmenoa, mutta en ole runoilija. No, niiden vähäistenkin sanojen saaminen paperille asti on ollut hyvä. Vaikka olenkin ollut tyytyväinen kirjoitustaukooni, alkaa tuntua siltä, että ei ole hyvä olla liian kauan ilman kirjoittamista.
Vuorokaudessa on tunteja vähän vähän. Olen onnistunut kirjoittamattomuuteni aikana täyttämään illat liikunnan harrastamisella ja ruuanlaitolla ja pyykinpesulla niin tarkkaan, että kunhan kirjoittaminen alkaa taas, se joutuu raivaamaan itselleen tilaa. En kuitenkaan ole valmis tinkimään liikunnasta, ja ruuanlaitosta ja pyykinpesusta ei oikein voi tinkiä. Tiskaamisesta tinkisin mielelläni, mutta kun se ei ole ollut prioriteettilistalla ihan ykkösenä viime aikoina, niin siitä ei voi tinkiä enää yhtään lisää. Jostain sille kirjoittamiselle kuitenkin löytyy aina aikaa, vaikka tuntuu, että tunnit ovat täynnä muutenkin. Jostain sille aina kierähtää jokunen tunti viikkoon. Luotan siihen nytkin. Sitäpaitsi olen jo buukannut pari vapaapäivää. Ehkä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti