Hyvää tätä vuotta!
Ei mitään uudenvuodenlupauksia minulle, ei todellakaan. Uudenvuodenlupausten sijasta olen kyllä ajatellut tänään sitä, että mitä haluaisin alkavalta vuodelta. Olen ajatellut sitä ja puhunut siitä ja miettinyt aika paljon. Yhtä sun toista. Enimmäkseen sitä kolmatta.
Tänä vuonna Volvo ilmestyy. Tänä vuonna kässäristä tulee kirja. Salaisuudesta tulee julkinen asia. Epäsalaisuus. Varmasti pienessä mittakaavassa, mutta siinäkin on nielemistä. Tänä vuonna. Kaikkien niiden vuosien jälkeen. Ja juu, olen edelleen siinä vaiheessa, että hämmennyn melkein aina, kun ajattelen asiaa. Että voiko se olla ihan oikeasti totta. Totta tässä samassa maailmassa, jossa pesukone lopetti pyykkien pesemisen ja odottaa minua ripustamaan pyykit kuivumaan. Outoa. Tosi outoa. Hienoa myös. Tosi hienoa.
Tänä vuonna blogini muuttaa. Kunhan saan pienet tekniset ongelmat (tai siis öö epäteknisyydestäni johtuvat hidasteet) ratkottua ja kunhan kustantamo julkaisee katalogin ensi syksyn kirjoista, Rooibos kirjoittaa toisaalla, mutta kirjoittaa edelleen. Laitan sitten tänne monivuotiseen ystävään ison ilmoituksen, mihin muutan ja milloin.
Mitäs muuta tänä vuonna tapahtuu? Luen toivottavasti paljon kirjoja. Epäilen, että en kovin paljoa, koska aika on tupannut olemaan vähän kortilla. Yritän tehdä sitä aikaa lisää. Priorisointia nääs. Jossain vaiheessa pitäisi saada kiinni taas tuoreesta kirjoittamisesta, eikä pelkästään Volvon viilauksista. Olisi hyvä olla edes jotain pientä työn alla sitten kun Volvo lähtee.
Ei mitään uudenvuodenlupauksia. Joitain tavoitteita minulla tietysti on, niin kuin liikunnan lisääminen järkevälle tasolle, mutta en lupaa sitä. Lupauksista tulee vain paineita ja huonoja omiatuntoja. Tavoitteita ja toiveita kyllä. Ne ovat paljon armollisempia.
Nyt menen ripustamaan pyykit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti