Onpa ihana keli! Taivaalta leijailee tiheään isoja lumihiutaleita ja kaupunki on valkoisen sumea. Pakkastakaan ei ole enää kuin kymmenen astetta, ja tekee mieli mennä ulos niin kuin lapsena: kontata ja möyriä lumessa, saalistaa lumihiutaleita, maata hangessa selällään niin että lumi sataa kasvoille ja inhottavasti kauluksesta sisään, tunnustella miten selkä alkaa kylmetä hangessa makaamisesta ja tehdä sitten lumienkeli ja yrittää pylleröidä seisaalleen niin, ettei sotke enkeliä. Tuli mieleen myös se syksyinen yö, monta vuotta sitten, kun tein enkelin puistoon, pudonneisiin vaahteranlehtiin. Seuraavana päivänä kävelin saman paikan ohi yhtä aikaa kuin eläkeläispariskunta, joka ihmetteli myllättyjä lehtiä ääneen, että "mitähän tuossa on tapahtunut".
Tykkään talvesta. Tykkään syksyn pimeydestä ja talven pimeydestä ja lumesta ja pakkasesta. En toivo talvelta muuta kuin kunnon talvea. Mieluummin metri lunta ja kolmekymmentä astetta pakkasta kuin plus kaksi, musta maa ja vesisade koko matkan marraskuusta huhtikuuhun.
Äsken laitoin sähköpostia kustannustoimittajalle ja kerroin uusimman nimiehdotukseni Volvoa varten. Seuraavaksi otan kirjoitusvihon ja kirjoitan vähän raakatekstiä. Myöhemmin menen ulos. Jossain välissä neulon vähän. Ripustan pyykit. Olen vain. Hiljaa ja huolella. Takana on huonosti nukuttu yö ja edessä lumisade.
2 kommenttia:
"Mieluummin metri lunta ja kolmekymmentä astetta pakkasta kuin plus kaksi, musta maa ja vesisade koko matkan marraskuusta huhtikuuhun."
Samat sanat!
Olen ollut niin onnellinen tämän viikon kun on ollut pakkasta ja lunta. Hymyillyt aina kun olen ollut ulkona, vaikka asteita oli -20.
Joo, nyt meitä on hemmoteltu :). Ihanaa, kun on lunta ja pakkasta, ja pakkasta koko ajan, eikä mitään on-off-pakkasta joka toinen päivä. Talvi on talvi :).
Lähetä kommentti