Eilen kirjoitin hyvin lyhyen novellihkon. Tänään ratkaisin uusia koti- ja blogisivuja vaivanneen ongelman ja pääsin etenemään niiden fiksaamisessa. Sitten kun asioista tulee julkisia (eli sitten kun kustantamon katalogi ilmestyy, luulen, jollen jossain tilapäisessä mielenhäiriössä intoudu tulemaan kaapista aiemmin), Rooibos siirtyy kirjoittamaan uuteen osoitteeseen. Olen niin tottunut tähän bloggeriin ja blogin ulkonäköön kaikkine vihreine taustaviljoineen, että tiedän jo nyt, että on vaikea tottua uuteen ympäristöön, mutta eiköhän se siitä sitten kun on sen aika. Uuden blogisivun tausta ei ikävä kyllä ole vaaleanvihreä, vaikka sitä kyllä toivoin, jotta olisi tuntunut edes vähän kotoisammalta siellä uudessa, mutta koetan nyt sitten elää sen asian kanssa. Tai siis sitten joskus, kun se asia realisoituu.
On ollut hyvä viikonloppu. Rauhallinen ja kaunis. Kävin tänään kävelemässä ja olen silittänyt ja neulonut kaulaliinan loppuun. Olen katsellut kaunista valoa ja sitten kaunista valottomuutta. Olen syönyt appelsiinin ja kohta syön toisen. Minulla on appelsiinihimo. Haluan syödä appelsiineja koko ajan. En tiedä, mistä se johtuu, ainakaan raskaana en ole, mutta appelsiineja tekee mieli.
Tekisi mieli tehdä vaikka mitä vielä tälle päivälle, mutta aika on rajallista. Etenkin kun pesin pellavapöytäliinani, ja ne on ihan pakko silittää niin kauan kuin ne ovat vielä kosteita. Silitysrauta kutsuu.
ps. Volvolla ei ole vieläkään nimeä. Välillä olen toiveikas sen suhteen ja välillä kiukkuisen epätoivoinen. Enemmän jälkimmäistä kuin ensimmäistä. Miten voikin olla yhden kirjan nimen keksiminen niin halvatun vaikeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti