Nyt on lauantai ja maanantaina valitin, että enkö koskaan opi, että kirjoittaa pitää, ja kirjoittaa, ja kirjoittaa. Ihan sitä soopaakin, raakateksteistä raakateksteintä, mistä ei koskaan tule mitään "oikeaa", vaan joka jää vain kirjoitusvihkon sivuille ja jonka kirjoittamisessa tärkeintä on itse kirjoittamisen teko, ei niinkään syntyvän tekstin laatu. Mitenkä on sujunut? Maanantaina kirjoitin, tiistaina kirjoitin. Keskiviikkona? en tiedä. Torstaina en kirjoittanut. Perjantaina - mitä tein eilen? En muista. Tänään kirjoitin. Kuudesta päivästä kolme on jo paljon enemmän kuin nolla. Kyllä se siitä. Ja tänään kun kirjoitin, tuli iloinen olo. Toiveikas ja iloinen. Sanat tulivat itsellään ja yllättävinä yhdistelminä ja tuntui hyvältä. Tuntui niin hyvältä. Huomenna niiiiin kirjoitan lisää raakatekstiä. On se vaan kumma, miten hyvää se tekee ihmiselle. Yritän nyt pitää kiinni kirjoittamisesta, ihan vaan siksi, että voisin itse paremmin. Olisin paremmalla tuulella, kärsivällisempi, tyynempi, tyytyväisempi, onnellisempi, tasapainoisempi, maadoitetumpi, toiveikkaampi ja enemmän oma itseni. Ei siihen tarvita paljon. Muutama sivu. Huomenna ja ensi viikolla jatkuu.
Volvolle ollaan keksimässä nimeä. Minä sekä kustantamo. Minulla on ollut tähän asti vain huonoja ideoita. Paitsi että nyt saattaa olla yksi hyvä muhimassa. Toivon, että se osoittautuu pitkässä juoksussa vielä paremmaksi kuin miltä se vaikuttaa. On niin vaikea kuvitella Volvoa muuna kuin Volvona, mutta nyt tämä yksi idea on sentään kyennyt soittelemaan jotain kieliä minussa, eikä ole jättänyt ihan vaan pelkästään mykäksi. Olen toiveikas, että se oikea nimi löytyy vielä. Tosin olen myös ihan varma, että Volvo on minulle aina vain Volvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti