sunnuntai 24. tammikuuta 2016
Juna-ajatuksia
Istun junassa, luen Virginia Woolfin esseitä ja mietin, että onko Volvo tosiaan sen arvoinen, että se julkaistaan. Ovatko Volvon sanat sen väärti, että niistä painetaan kirja. Ovatko ajatukset sanojen takana niin painavia, että ne kannattaa sanoa maailmalle. Ajatukseni eivät ole itsesäälisiä tai paniikkisia tai valtavan epäileväisiä. Ne vain ovat. Minä vain mietin, että niistäkö sanoista tulee taas yksi kirja lisää tuhansien, miljoonien joukkoon, ja ovatko ne tosiaan sellaisia sanoja. Niin uskotaan. Niin olen ymmärtänyt. Toivon, että se on totta. Että ne ansaitsevat tulla luetuiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Miksipä Volvosta ei olisi julkaistavaksi? Älä ollenkaan epäile, etteikö siinä ole aineksia, sanoja, ajatuksia, jotka ansaitsevat tulla luetuksi. Olen seurannut blogiasi jo pitempään ja olen huomannut, että sulla on sujuva tyyli kirjoittaa - vaikkapa KIRJA. Kerrothan sitten, kun se on julkaistu, please!
Kiitos kommentista, Bamiella Josko :). Ja kyllä, kerron ehdottomasti sitten kun Volvo on ulkona :). Tähän matkan varrelle varmaan kuuluu näitä tällaisia hetkiä, kun miettii, että onko oma kässäri todella sellainen, että se kannattaa julkaista ja että se kannattaa tuoda lisäksi siihen pinoon, missä on kaikki maailman tähän mennessä julkaistut kirjat. Luulen, että jossain vaiheessa tulee vielä paniikkikin. Sitä odotellessa :D.
Mun mielestä Volvosta tulee kirja vasta, kun se julkaistaan. Nyt se on vielä käsikirjoitus. Uskon tuon tunteesi juontavan siitä, että julkaisu pakottaa sinut muuttamaan omaa asennoitumistasi Volvoon. Ts. synnytystuskia. Taidennäyttelyitä tehtailleena tunnistan tuon... Kohta sulla alkaa ponnistusvaihe. Hih!
Anonyymi: Niin, asennonvaihtotunnelmia varmaan. Eikä pelkästään Volvoa, vaan kokonaan omaa kirjoittamista kohtaan, tietyllä tavalla. Ponnistusvaihetta odottaessa ;). Kiitos kommentista sinulle!
Lähetä kommentti