May the Force be with you

maanantai 4. tammikuuta 2016

Enkö koskaan opi?

Otsikossa kysymys, tässä vastaus: en ilmeisesti. Nimittäin sitä, että pitää kirjoittaa. Mieluummin joka päivä. Vaikka sen vartin verran, sen verran ehtii joka päivä. Ja vartissa saa aikaan kolme sivua käsinkirjoitettua raakatekstiä kirjoitusvihkoon ja se taas on tarpeeksi edistääkseen tasapainoa, parempaa mieltä, elämänhallinnan tuntua, hyvää omaatuntoa ja pään pysymistä sanoille auki. Ja vaikka tiedän tämän kaiken, aina tulee silti se hetki, kun olen ensin viikkokaupalla vinkunut sitä, että ei tunnu hyvältä ja sitten, lopulta, vihdoin, tajuan, että niin, auttaisiko, jos kirjoittaisit vähän. Auttaisi. Mikähän auttaisi siihen, että muistaisin sen, ja että tuo pieni fakta pysyisi päässä arjen kiireiden keskellä. Että kirjoita. Kirjoita. Kirjoita.

Nyt muistan sen. Taas vähän aikaa. Siihen asti, kunnes tulee taas joku asia, joka sysää tiedon pois päästäni. Siihen asti taas muistan ja kirjoitan.

Ei kommentteja: